Arvio kehysriihestä, osa 1

Päätin jakaa arvioinnin kehysriihestä kahteen osaan, koska muuten olisi tullut aivan liian pitkä tekstipläjäys yhdellä kertaa. Tässä postauksessa kehysriihipäätöksen arvioinnin ensimmäinen osa, joka pitää sisällään arviointia kehysriihen vaikutuksista poliittiseen tilanteeseen. Myöhemmin ilmestyvässä osassa kaksi arvioita itse päätöksistä.

Tämän viikon kehysriihi neuvotteluineen ja päätöksineen on ollut kaikille hallitusvastuussa oleville puolueille vaikea viikko. Jokainen puolue on varmaan saanut risuja osakseen niin omilta kuin vierailtakin. Ainoastaan opposition vapaamatkustajat ovat päässeet noukkimaan rusinat pullasta. Välikysymyksiä mm. lapsilisistä valmistellaan parhaillaan. Oppositiolta tulevat riihen jälkeiset moitteet ja välikysymykset ovat osa demokratiaa ja kuuluvat olennaisesti poliittiseen päiväjärjestykseen.

Vasemmistoliiton ratkaisu lähteä hallituksesta on tietyssä mielessä ymmärrettävä. Puolueen sisäinen paine tehdä heidän omiin perusarvoihin nähden vaikeita säästöpäätöksiä taisi ajaa puolueen oppositioon kuitenkin jo ennen kehysriihen neuvotteluja. Täytyy kuitenkin ihmetellä sitä, että lähtö ei tapahtunut jo aiemmin. Samat perustelut olisi ollut löydettävissä jo aiemmista hallituksen tekemistä päätöksistä. Vuosi vaaleihin taisi olla se ero nyt tehtyjen ja aiempien päätösten välillä.

Totuus lienee se, että Vasemmistoliitto ei yksinkertaisesti vaan uskaltanut lähteä tuleviin vaaleihin hallituspuolueena. Lähtönsä myötä Vasemmistoliitto on saanut niin hallituspuolueiltakin kuin oppositioltakin noottia vastuunpakoilusta. Itse en lähde heitä tuomitsemaan omista arvoista kiinnipitämisestä, se on hatunnoston arvoista. Sen sijaan kyllä ihmettelen sitä, että miten ylipäätään Vasemmistoliitto entisten kommunistien perillisenä lähti ylipäätään Kokoomusvetoiseen hallitukseen. Eikö jo hallitukseen lähtöpäätöstä tehdessään Vasemmistoliitto syönyt aika monta perinteistä arvoaan?

SDP on saanut kehysriihen jälkeen osakseen voimakasta arvostelua. Osin myös omilta ja osin myös varmasti aiheesta. Ratkaisu sisältää SDP:n ja sen kannattajien osalta muutamia Kokoomuksen toimesta tulleita erittäin vaikeita ratkaisuja (niistä tarkemmin seuraavassa osassa). Olisiko SDP pitänyt lähteä hallituksesta Vasemmistoliiton kanssa samalla oven avauksella? Tulevien vaalien kannalta varmastikin kyllä. Olisiko lähtö kuitenkaan ollut hyväksi Suomen kokonaistilanteen kannalta?

SDP:n lähtö olisi tarkoittanut hallituksen kaatumista ja Suomen ajautumista poliittiseen kriisiin. Suomen talouden kannalta tärkeät päätökset olisivat siirtyneet. Seurauksena olisi ollut entistä pidempään jatkuva epävarmuus kestävyysvajeen ratkaisemisesta. Suomen asema rahoitusmarkkinoilla olisi huonontunut ja seurauksena olisi varmasti ollut valtionlainojen korkojen nousu. Vasemmistoliiton oli helpompi siirtyä oppositioon. Sen ei lähtöpäätöstään tehdessään tarvinnut murehtia Suomen kokonaistilannetta. Tarvittavat päätökset syntyvät ilman heitäkin, eikä heidän lähtönsä aiheuttanut minkäänlaista kriisiä. SDP:n on tilannetta arvioidessa täytynyt ottaa huomioon laajempi kuva Suomen tulevaisuudesta kuin Vasemmistoliiton.

SDP:n osalta voi kuitenkin esittää saman kysymyksen kuin yllä tein Vasemmistoliiton kohdalla. Olisiko alunperinkin pitänyt antaa rukkaset Kokoomukselle ja olla lähtemättä mukaan Kataisen vetämään hallitukseen? No jokainen muistaa kuinka vaikeassa tilanteessa oltiin viime vaalien jälkeen yritettäessä löytää tähän maahan toimintakykyistä hallitusta. Perussuomalaisten ratkaisujen jälkeen vaihtoehdot olivat vähissä ja joidenkin oli vain pakko ottaa vastuu kannettavakseen. Siitäkin huolimatta, että ennusmerkit olivat huonot.

Kehysriihen päätökset olisivat varmasti olleet painotuksiltaan toisenlaiset, jos SDP olisi pääministeripuolue Kokoomuksen sijaan. Puhumattakaan siitä, jos SDP saisi tehdä päätökset täysin oman mielen mukaan. Silloin tuskin syytettäisiin arvojen unohtamisesta. Viime vaalien jälkeen Kokoomus oli kuitenkin äänestetty suurimmaksi puolueeksi. Heidän suurimman puolueen asema näkyy kehysriihen päätöksissä. Ei kai ole realistista odottaa, ettei Kokoomus haluaisi oman arvopohjan näkyvän päätöksissä. Vaaleilla ja niiden tuloksilla on siis ihan oikeasti merkitystä. Toisenlaisella vaalituloksella kehysriihipäätöksissä näkyisi vähemmän kaikuja oikeistolaisesta arvopohjasta.