(kirjoitus julkaistu alunperin Eteenpäin 120 v. juhlajulkaisussa 12.11.2025)
Kun Kotkassa vuonna 1905 painettiin ensimmäinen numero Eteenpäin-lehteä, tuskin kukaan arvasi, että sen nimi kuvaisi täydellisesti myös koko sen tulevaa tarinaa. Eteenpäin ei ollut vain sanomalehti – se oli ääni. Työläisten, satamamiesten, opettajien ja kaupunkilaisten oma ääni, joka kulki halki vuosisadan, sodan ja jälleenrakennuksen, murrosten ja mediatalojen fuusioiden.
(kirjoitus julkaistu alunperin Eteenpäin 120 v. juhlajulkaisussa 12.11.2025)
Kun Kotkassa vuonna 1905 painettiin ensimmäinen numero Eteenpäin-lehteä, tuskin kukaan arvasi, että sen nimi kuvaisi täydellisesti myös koko sen tulevaa tarinaa. Eteenpäin ei ollut vain sanomalehti – se oli ääni. Työläisten, satamamiesten, opettajien ja kaupunkilaisten oma ääni, joka kulki halki vuosisadan, sodan ja jälleenrakennuksen, murrosten ja mediatalojen fuusioiden.
Eteenpäin syntyi aikana, jolloin lehdistö oli yhteiskunnan syke. Sana painettiin lyijystä, ja jokaisella rivillä oli painoarvonsa. Työväenlehtenä se rakensi Kotkan identiteettiä tavalla, jota ei voi mitata vain levikillä. Lehti oli osa yhteisöä – sen arkea, sen oikeudentuntoa ja sen toivoa paremmasta huomisesta. Se teki näkyväksi sen, mitä muualla ei aina haluttu nähdä.
Lehdellä oli merkittävä rooli siinä, että Kotka kasvoi teollisuuskaupungiksi, joka ymmärsi itseään: että sen tarina ei koostunut vain tehtaista ja satamasta, vaan myös ihmisistä niiden takana. Paikallinen journalismi oli silloin paikallista valtaa – se kyseenalaisti, keskusteli ja rakensi yhteistä käsitystä siitä, mikä on oikein ja tärkeää.
Kun Eteenpäin vuonna 1988 yhdistyi Etelä-Suomi-lehden kanssa, päättyi sen päivälehtenä ilmestynyt aikakausi. Samalla syntyi uusi Kotkan Sanomat, ja Eteenpäin-nimen perintö jatkui viikoittain ilmestyneessä Viikko-Eteenpäin-lehdessä. Se kantoi kotkalaista ääntä vielä yli kaksikymmentä vuotta, aina vuoden 2011 loppuun saakka, jolloin kustantaja Kymen Viikkolehti Oy päätti lehden ilmestymisen.
Mutta vaikka paperinen Eteenpäin vaikeni, sen henki ei kadonnut. Eteenpäin Oy jatkaa tänään paikallisen median ja yhteisöllisen viestinnän tehtävää – julkaisemalla muun muassa PK Ankkuria, nykyajan Kotkan ja Kymenlaakson omaa kaupunkilehteä. Siinä kaikuu yhä sama ajatus, joka on kantanut jo 120 vuotta: että jokaisella paikkakunnalla on oltava oma äänensä.
Median kenttä on jälleen murroksessa. Painomuste on vaihtunut algoritmeihin ja aamukahvin sanomalehti puhelimen ruutuun. Sosiaalinen media tuo uutisia nopeammin kuin koskaan, mutta harvemmin yhtä syvälle. Nykypäivänä saamme sekunneissa tietoomme Donald Trumpin seuraavan törähdyksen tai kansainvälisen kohun, mutta oman paikallisen yrittäjän tarina tai kulttuuritapahtuman merkitys jää usein ilman näkyvyyttä. Taustoittava, huolellinen paikallisjournalismi on käynyt harvinaiseksi lajiksi – ja samalla sen arvo on kasvanut enemmän kuin koskaan.
Siksi paikallinen uutinen on tänäänkin tärkeämpi kuin uskommekaan. Se on vastavoima maailmalle, joka pyörii kiihtyvällä vauhdilla ja jossa iso syrjäyttää helposti pienen. Kun kaikki ympärillä muuttuu, paikallinen sana antaa meille juuret.
Eteenpäin ei ole vain nimi. Se on lupaus siitä, että Kotkassa on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmisiä, jotka katsovat rohkeasti eteenpäin.
