Suomen taloudesta saatiin tänä aamuna aidosti hyvä uutinen. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan bruttokansantuote kasvoi huhti–kesäkuussa 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 2,5 prosenttia vuodentakaisesta. Kun talous kasvoi 0,9 prosenttia myös alkuvuonna, kyse ei ole enää vain yhdestä valoisasta tilastopisteestä. Suomessa on perusteltua puhua kasvukäänteestä.
Minusta hyvää uutista ei pidä yrittää selittää huonoksi vain siksi, että hallitus on eri poliittista väriä. Pitkän pysähtyneisyyden jälkeen kasvu on koko Suomen etu. Yritysten tilauskirjoissa, investointipäätöksissä ja kotitalouksien luottamuksessa myönteisellä suunnanmuutoksella voi olla suuri merkitys.
Suomen taloudesta saatiin tänä aamuna aidosti hyvä uutinen. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan bruttokansantuote kasvoi huhti–kesäkuussa 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 2,5 prosenttia vuodentakaisesta. Kun talous kasvoi 0,9 prosenttia myös alkuvuonna, kyse ei ole enää vain yhdestä valoisasta tilastopisteestä. Suomessa on perusteltua puhua kasvukäänteestä.
Minusta hyvää uutista ei pidä yrittää selittää huonoksi vain siksi, että hallitus on eri poliittista väriä. Pitkän pysähtyneisyyden jälkeen kasvu on koko Suomen etu. Yritysten tilauskirjoissa, investointipäätöksissä ja kotitalouksien luottamuksessa myönteisellä suunnanmuutoksella voi olla suuri merkitys.
Yhtä lailla on liian aikaista julistaa talouden ongelmat ratkaistuiksi tai jakaa kunniaa kasvusta yhdelle hallitukselle. Talouden käänteet syntyvät viiveellä, useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Alkuvuoden kasvua tukivat vienti, yksityinen kulutus ja investoinnit. Julkisten investointien lukua nostivat huomattavasti myös F-35-hävittäjätoimitukset.
Toisen vuosineljänneksen kasvun tarkempi rakenne selviää vasta elokuun lopussa. Nyt julkaistut luvut ovat pikaennakko ja voivat vielä tarkentua. Siksi tilastosta ei kannata rakentaa liian pitkälle menevää puoluepoliittista kertomusta.
Kasvuluvun rinnalla on katsottava toista aamun tietoa. Työllisten määrä väheni toisella vuosineljänneksellä 1,1 prosenttia ja tehtyjen työtuntien määrä 1,4 prosenttia vuodentakaisesta. Talous siis kasvaa, mutta työmarkkinoilla käänne ei vielä näy.
Tämä ei tee kasvusta näennäistä. Tuotanto voi vahvistua ennen työllisyyttä, ja yritykset palkkaavat usein vasta, kun kysynnän jatkuvuudesta on riittävästi varmuutta. Kasvu voi myös syntyä aloilla, joilla tuotanto lisääntyy ilman vastaavaa henkilöstön kasvua. Poliittisesti juuri tässä on kuitenkin olennaisin kysymys: kuinka talouskasvu muutetaan työpaikoiksi?
Kymenlaaksossa tätä kysymystä ei tarvitse tarkastella vain tilastojen kautta. Kesäkuussa maakunnassa oli yli 10 000 työtöntä työnhakijaa ja työttömyysaste oli 14,4 prosenttia. Kotkassa se oli 16,4 prosenttia. Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi edelleen.
Samaan aikaan uusien avoimien työpaikkojen määrä lisääntyi Kaakkois-Suomessa selvästi vuodentakaisesta. Tilanne ei siis ole yksinkertaisesti se, ettei työtä olisi lainkaan. Osaamista, avoimia tehtäviä ja työnhakijoita ei saada riittävän hyvin kohtaamaan.
Aluevaltuutettuna ja sosiaalialan ammattilaisena minua huolestuttaa erityisesti pitkäaikaistyöttömyys. Mitä pidempään ihminen on ilman työtä, sitä useammin rinnalle kasautuu taloudellisia, terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Silloin kyse ei ole enää vain menetetystä verotulosta, vaan ihmisen mahdollisuudesta päästä takaisin osaksi työelämää ja yhteiskuntaa.
Kasvukäänteen pitäisi siksi näkyä nopeasti myös työllisyyspalvelujen, oppilaitosten, yritysten ja hyvinvointialueen yhteistyössä. Koulutusta on suunnattava aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Työkyvyn ongelmiin pitää päästä kiinni ennen kuin työttömyys pitkittyy. Yrityksille on tarjottava käytännöllistä apua rekrytointiin, kouluttamiseen ja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen.
Kaakkois-Suomen kannalta tarvitsemme lisäksi investointeja, jotka jättävät alueelle pysyvää tuotantoa ja työtä. Teollisuushankkeiden lupien, energiaratkaisujen ja yritysalueiden pitää edetä ennakoitavasti. HaminaKotkan sataman, valtatie 15 sekä raide- ja meriyhteyksien kehittäminen on nähtävä koko Suomen kilpailukyvyn, viennin ja huoltovarmuuden kysymyksenä.
Kasvun edellytyksiin kuuluvat myös osaaminen ja tutkimus. Ammatillisen koulutuksen, korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä on vahvistettava niin, että uudet investoinnit löytävät työntekijänsä Kaakkois-Suomesta. TKI-panostusten pitää ulottua suurten yritysten lisäksi alueen pk-yrityksiin ja niiden uudistumiseen.
Työelämän turvallisuudellakin on taloudellinen merkitys. Ihminen ei tee suuria hankintoja tai uskalla vaihtaa työtä, jos tulevaisuus näyttää jatkuvasti epävarmalta. Kotimainen kysyntä tarvitsee ostovoimaa ja luottamusta. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä kasvupolitiikaksi. Sen rinnalle tarvitaan tuottavuutta, vientiä, osaamista ja yksityisiä investointeja.
Myös julkisesta taloudesta on puhuttava suoraan. Yksi tai kaksi hyvää neljännestä ei poista Suomen alijäämää eikä velkaantumista. Kasvun tuomia tuloja ei pidä jakaa etukäteen uusiin pysyviin menoihin. Vahvempi työllisyys, korkeampi tuottavuus ja kasvavat yritykset ovat kestävin tapa rahoittaa koulutus, terveyspalvelut ja sosiaaliturva myös tulevaisuudessa.
Tämän aamun luvut antavat aihetta varovaiseen optimismiin. Seuraava tavoite on selvä: kasvu pitää muuttaa työksi, investoinneiksi ja vahvemmaksi julkiseksi taloudeksi.
Siitä hallituksen ja opposition kannattaisi kilpailla, ei siitä, kuka ehtii ensimmäisenä omia kasvuluvun itselleen.
