Lähes jokainen kunta tavoittelee strategiassaan investointeja, työpaikkoja ja vahvempaa veropohjaa. Harvempi kertoo yhtä selvästi, mitä tehdään, jos odotettu kasvu ei toteudukaan.
Talouskasvu, investoinnit ja uudet työpaikat ovat kunnille välttämättömiä. Ne vahvistavat veropohjaa, synnyttävät kysyntää paikallisille yrityksille ja auttavat rahoittamaan palveluja. Kunnan taloutta ei kuitenkaan voi rakentaa vain suotuisan kehityksen varaan. Kasvu voi jäädä pitkäksi aikaa hitaaksi, investoinnit viivästyä ja korkotaso tai muut kustannukset nousta nopeasti.
Lähes jokainen kunta tavoittelee strategiassaan investointeja, työpaikkoja ja vahvempaa veropohjaa. Harvempi kertoo yhtä selvästi, mitä tehdään, jos odotettu kasvu ei toteudukaan.
Talouskasvu, investoinnit ja uudet työpaikat ovat kunnille välttämättömiä. Ne vahvistavat veropohjaa, synnyttävät kysyntää paikallisille yrityksille ja auttavat rahoittamaan palveluja. Kunnan taloutta ei kuitenkaan voi rakentaa vain suotuisan kehityksen varaan. Kasvu voi jäädä pitkäksi aikaa hitaaksi, investoinnit viivästyä ja korkotaso tai muut kustannukset nousta nopeasti.
Laura Wiman tarkastelee Helsingin yliopistossa julkaistussa väitöskirjassaan hyvinvointivaltion kasvuriippuvuutta. Kuntalehti on uutisoinut väitöksestä. Hänen keskeinen havainto on, ettei kasvuriippuvuus ole yksi muuttumaton luonnonlaki. Kasvun hidastumisen seuraukset riippuvat muun muassa työllisyydestä, korkotasosta, inflaatiosta, veropohjan rakenteesta ja siitä, miten yhteiskunnallisia riskejä jaetaan.
Wimanin mukaan hyvinvointivaltio voi periaatteessa toimia myös ilman jatkuvaa talouskasvua, mutta se edellyttäisi muutoksia nykyisiin rakenteisiin ja politiikan lähtökohtiin. Heikko kasvu voi vähentää yksityisiä investointeja, lisätä työttömyyttä, kaventaa veropohjaa ja vaikeuttaa julkisen talouden rahoitusta. Seuraukset eivät kuitenkaan ole automaattisia, vaan niihin voidaan vaikuttaa politiikalla ja yhteiskunnan rakenteilla.
Kasvun ja tuottavuuden merkitystä ei voi vähätellä. Ikääntyvässä Suomessa nykyisen palvelutason ylläpitäminen ilman kasvavaa veropohjaa olisi erittäin vaikeaa. Työllisyyden lisäksi ratkaisee työn tuottavuus: kuinka paljon käytettävissä olevalla työllä ja muilla voimavaroilla saadaan aikaan. Tutkimus pakottaa kysymään, mitkä kasvuriippuvuudet ovat väistämättömiä ja mitkä seurausta poliittisesti muutettavista rakenteista.
Wiman ei tarkastele väitöskirjassaan yksittäisten kuntien taloutta tai elinkeinopolitiikkaa. Hänen analyysistaan voidaan silti johtaa kunnille tärkeä kysymys: kuinka paljon strategiamme ja palvelujemme rahoitus nojaavat kasvuun, jonka toteutumisesta ei ole varmuutta?
Kunnan pitää samanaikaisesti rakentaa kasvun edellytyksiä ja vahvistaa kykyään selviytyä heikon kasvun oloissa. Kyse ei ole kasvusta luopumisesta, vaan kasvuriskien tunnistamisesta. Hyvä kuntapolitiikka ei perustu vain myönteiseen kasvuodotukseen, vaan kestää myös sen, ettei odotettu kehitys toteudu.
Kasvun tavoittelussakin tarvitaan tarkkaa harkintaa. Kaikki investoinnit eivät tuota kunnalle ja alueelle samanlaista hyötyä. Investoinnin koon rinnalla on kysyttävä, kuinka paljon se synnyttää pysyviä työpaikkoja, tuottavuutta, osaamista, paikallista arvonlisää ja verotuloja. Samalla on arvioitava vaikutukset ympäristöön, energiankulutukseen, luonnonvarojen käyttöön ja huoltovarmuuteen.
Kunnilla on tässä aktiivinen rooli. Kaavoituksella, infrastruktuurilla, koulutusyhteistyöllä, hankinnoilla, omistajaohjauksella ja elinkeinopalveluilla voidaan vaikuttaa siihen, millaisia investointeja alueelle syntyy ja mitä niistä jää paikalliseen talouteen. Aktiivinen elinkeinopolitiikka ei tarkoita sitä, että kunta kantaisi yritysten riskit. Sen pitää tarkoittaa julkisten voimavarojen tavoitteellista käyttämistä uuden työn, osaamisen ja kestävän teollisuuden rakentamiseen.
Vihreäksi nimetty investointi ei ole automaattisesti ekologisesti tai taloudellisesti kestävä. Kun kunta rakentaa yrityksen tarpeisiin infrastruktuuria, luovuttaa maa-alueita tai ottaa muuten taloudellista riskiä, vastineeksi pitää syntyä mitattavaa hyötyä alueelle.
Kotkassa ja Kymenlaaksossa tämä kysymys on erityisen ajankohtainen. Teollisuus, satama, logistiikka, energia ja korkeakouluyhteistyö tarjoavat todellisia kasvun mahdollisuuksia. Samalla alueella näkyvät väestön väheneminen, julkisten palvelujen rahoituspaineet ja Suomen itäisen sijainnin muuttunut merkitys. Emme voi jäädä odottamaan, että yleinen talouskasvu aikanaan ratkaisee nämä ongelmat puolestamme.
Kunnan pitää tavoitella kasvua, mutta sen talouden ja palvelujen on kestettävä myös hitaamman kasvun vuodet. Vastuullinen kuntapolitiikka rakentaa aktiivisesti työtä, osaamista ja investointeja, mutta ei jätä kuntaa yksittäisten hankkeiden onnistumisen tai optimististen kasvuodotusten varaan.
Kirjoitus julkaistu Kuntalehdessä mielipiteenä 12.8.2026
