Koronan vuoksi kannan huolta valtion taloudellisesta kyvystä lähteä toteuttamaan suuria ratahankkeita. Huomioiden korona-ajan velkaantuminen on tässä hetkessä hankeyhtiöiden perustamisen kiirehtimisen sijaan selvitettävä, mikä on valtion todellinen investointikyky tulevaisuudessa. Pitää arviota montako isoa ratahanketta Suomi kykenee aidosti toteuttamaan seuraavan 10-30 vuoden aikana.
Koronan vuoksi kannan huolta valtion taloudellisesta kyvystä lähteä toteuttamaan suuria ratahankkeita. Huomioiden korona-ajan velkaantuminen on tässä hetkessä hankeyhtiöiden perustamisen kiirehtimisen sijaan selvitettävä, mikä on valtion todellinen investointikyky tulevaisuudessa. Pitää arviota montako isoa ratahanketta Suomi kykenee aidosti toteuttamaan seuraavan 10-30 vuoden aikana.
Rakentamis- ja suunnittelukapasiteetti ei mahdollista hankkeiden toteuttamista yhtä aikaa. Ensin onkin kyettävä päättämään, miten rakentaminen ja suunnittelu kannattaa jaksottaa, jotta hankkeet kyetään toteuttamaan kustannustehokkaasti. Ratasuunnitelmia, jotka ovat 12-vuotta voimassa ei kannata tehdä varastoon, vaan jokaiselle hankkeelle on luotava myös sen toteuttamisen aikaikkuna, joihin hankeyhtiöiden perustaminen ja suunnitelmien tekemisen ajankohdat tulee perustua.
Suomea tulee johtaa ja kehittää tiedon varassa. Myös ratahankkeiden priorisointi ja aikataulutus tarvitsevat tuekseen tietoa ja strategista näkemystä. Vain riittävän laajaan tietoon perustuvalla pohjatyöllä saamme kehitettyä koko Suomea ja sen kokonaistaloutta palvelevan rataverkon.
Tarvitsemme perinteistä liikenteen hyöty-kustannus-analyysiä laaja-alaisemman kokonaiskuvan, jonka pohjalta voidaan priorisoida uudet isot ratahankkeet. Rataverkon kokonaiskuva ja teollisuuden näkökulma on uupunut nykyisestä tavasta tehdä selvityksiä. Nykyistä paremmin tulisi mm. huomioida etenkin vaikutukset teollisuuden toimintaedellytyksiin ja kilpailukykyyn. Samalla tulee arvioida miten uudet ratayhteydet tukevat Suomen investointipotentiaalia. Tarvitaan myös näkymä siitä minkälaista aluekehityspotentiaalia uudet ratayhteydet luovat. Myös työmarkkinavaikutukset tulee arvioida laajemmin.
Lisäksi elinkeinoelämän kanssa tulee käydä selvästi tiiviimpää vuoropuhelua, jotta voidaan paremmin ennakoida tulevaisuuden liikennetarpeita.
