Onko Suomi muuttumassa hyvinvointivaltiosta hyvinvoivien valtioksi? Kysymys on kärjekäs, mutta THL:n tuore laskelma antaa sille aihetta. Orpon hallituksen sosiaaliturva- ja veromuutokset heikentävät pienituloisimpien toimeentuloa samalla, kun suurituloisimman kymmenyksen tulot keskimäärin kasvavat.
Pienituloisimman kymmenyksen kotitalouksissa tulot vähenevät laskelman mukaan keskimäärin noin 80 euroa kuukaudessa aikuista kohden. Pienituloisten määrä kasvaa hallituksen päätösten seurauksena laskennallisesti noin 102 000 henkilöllä. Heistä 22 000 on lapsia.
Onko Suomi muuttumassa hyvinvointivaltiosta hyvinvoivien valtioksi? Kysymys on kärjekäs, mutta THL:n tuore laskelma antaa sille aihetta. Orpon hallituksen sosiaaliturva- ja veromuutokset heikentävät pienituloisimpien toimeentuloa samalla, kun suurituloisimman kymmenyksen tulot keskimäärin kasvavat.
Pienituloisimman kymmenyksen kotitalouksissa tulot vähenevät laskelman mukaan keskimäärin noin 80 euroa kuukaudessa aikuista kohden. Pienituloisten määrä kasvaa hallituksen päätösten seurauksena laskennallisesti noin 102 000 henkilöllä. Heistä 22 000 on lapsia.
THL laskee tässä, mitä vero- ja etuusmuutokset tekevät kotitalouksien tuloille. Mahdollisia työllisyysvaikutuksia laskelmassa ei ole mukana. Leikkausten kohteeksi joutuvan on kuitenkin maksettava vuokransa ja ruokansa myös työnhaun aikana. Hänen toimeentulonsa ei voi olla sen varassa, että työpaikka ehkä myöhemmin löytyy.
Kun rahaa on vähän, 80 euroa kuukaudessa vaikuttaa siihen, mitä ruokakaupassa voi ostaa, pystyykö maksamaan laskun ajallaan tai voiko lapsi jatkaa harrastustaan. Talouspolitiikan vaikutukset näkyvät lopulta hyvin tavallisissa asioissa.
Julkista taloutta on saatava tasapainoon. Samalla meidän on arvioitava, vahvistavatko tehdyt ratkaisut ihmisten mahdollisuuksia pärjätä. Jos toimeentulo heikkenee ja tulevaisuus näyttää entistä epävarmemmalta, pelkkä kehotus yrittää enemmän ei riitä.
Suunnan on muututtava. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä kiinni työhön, osaamiseen ja turvallisempaan arkeen.
Ensimmäinen askel on palauttaa työttömyysturvan ja asumistuen 300 euron suojaosat. Ensimmäisten työtuntien vastaanottamisen pitää kannattaa. Lyhyt työvuoro tai osa-aikainen työ voi olla tärkeä alku pitkän työttömyyden jälkeen. Järjestelmän pitää tukea tätä askelta ja tehdä työn ja etuuksien yhteensovittamisesta mahdollisimman ennakoitavaa.
Tarvitsemme myös uuden aikuiskoulutustuen mallin. Työelämä muuttuu, ja joskus vanhasta ammatista on siirryttävä kokonaan uuteen. Mahdollisuus siihen ei saa riippua pelkästään säästöistä tai puolison tuloista. Uuden mallin on avattava kouluttautumisen mahdollisuuksia erityisesti niille, joiden koulutuspohja on heikko tai joiden työ on vaarassa kadota. Työttömille puolestaan tarvitaan toimivia mahdollisuuksia opiskella ja täydentää osaamistaan toimeentulon katkeamatta.
Pitkäaikaistyöttömyyteen on vastattava myös henkilökohtaisella tuella ja kohdennetulla palkkatuella. Yksi tarvitsee uuden osaamisen, toinen työkyvyn tukea ja kolmas työnantajan, joka uskaltaa antaa mahdollisuuden. Koulutuksen ja tukien rinnalla tarvitaan investointeja ja yritysten kasvua, jotta avoimia työpaikkoja syntyy.
Erityisen tärkeää on huolehtia nuorista. Ensimmäistä työpaikkaa hakeva törmää helposti ristiriitaan: työhön päästäkseen pitäisi olla kokemusta, mutta kokemusta saadakseen pitäisi ensin päästä töihin.
Tätä kynnystä on madallettava. Nuoren ensimmäisen työntekijäpaikan tarjoamista pitää helpottaa, ja työnantajan on saatava tarvittaessa tukea palkkaamiseen ja perehdyttämiseen. Kesätyöt, oppisopimukset ja palkalliset harjoittelut voivat avata ovia työelämään. Myös kunnilla ja muilla julkisilla työnantajilla on tässä oma vastuunsa.
Nuoren tukeminen ei kuitenkaan ala eikä pääty työsopimukseen. Opinto-ohjausta, mielenterveyspalveluja ja rinnalla kulkevaa aikuista on oltava saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan. Koulutuksen ja työn väliin jäävää nuorta ei saa jättää yksin selvittämään, mistä apua voisi löytyä.
Ensimmäinen työpaikka merkitsee palkan lisäksi kokemusta siitä, että omalle osaamiselle on käyttöä ja että kuuluu joukkoon. Se voi antaa tulevaisuudelle suunnan. Siksi nuorten työllistymistä pitää tarkastella myös luottamuksen ja osallisuuden kysymyksenä.
Toivoa ei voi rakentaa pelkillä kannustavilla puheilla. Sen tueksi tarvitaan todellisia mahdollisuuksia: opiskelupaikka, ensimmäinen työvuoro, apua vaikeaan tilanteeseen ja uusi alku silloin, kun entinen tie päättyy.
Tällaista Suomea haluan rakentaa. Hyvinvointivaltiota, joka antaa ihmiselle syyn uskoa, että huominen voi olla tätä päivää parempi.
