(Kirjoitus julkaistu alunperin Kaupunkilehti Ankkurin Puheenjohtajalta-palstalla 28.10.2026)
Jos kunta kehittyisi sillä, että joku voittaa väittelyn sosiaalisessa mediassa, Suomessa olisi jo aika monta velatonta kuntaa. Valitettavasti kommenttikentän voittoa ei voi kirjata kaupungin tuloksi.
Kaupunginhallituksen puheenjohtajana olen oppinut, että toisen virheen osoittaminen on helpompaa kuin oman ratkaisun esittäminen. Vielä helpompaa on kertoa, millä tavalla kaikki olisi pitänyt tehdä viisi vuotta sitten. Jälkiviisauden konsulttitoimistolla riittäisi täälläkin henkilökuntaa.
(Kirjoitus julkaistu alunperin Kaupunkilehti Ankkurin Puheenjohtajalta-palstalla 28.10.2026)
Jos kunta kehittyisi sillä, että joku voittaa väittelyn sosiaalisessa mediassa, Suomessa olisi jo aika monta velatonta kuntaa. Valitettavasti kommenttikentän voittoa ei voi kirjata kaupungin tuloksi.
Kaupunginhallituksen puheenjohtajana olen oppinut, että toisen virheen osoittaminen on helpompaa kuin oman ratkaisun esittäminen. Vielä helpompaa on kertoa, millä tavalla kaikki olisi pitänyt tehdä viisi vuotta sitten. Jälkiviisauden konsulttitoimistolla riittäisi täälläkin henkilökuntaa.
Päätöksiä pitää arvostella ja päättäjiltä vaatia perusteluja. Minultakin. Mutta jos kaikki energia menee sen todistamiseen, kuinka väärässä toinen on, kuka ehtii korjata itse asian?
Omat kasvot eivät puhdistu toisten kasvoja likaamalla. Eikä kunnan talous kohene sillä, että naapurin talous on vielä huonompi.
Kymenlaaksossa tähän ei varsinkaan olisi varaa. Kun kilpailemme työpaikoista, koulutuksesta tai valtion rahoituksesta, vastassa on paljon omaa maakuntaamme suurempia alueita. Jos käytämme voimamme keskinäiseen nokitteluun, muualla kiitetään ja jatketaan töitä.
Yhteistyö ei edellytä, että kaikki ajattelevat samalla tavalla. Eikä sopu oman äänen nielemistä. Joistakin asioista olemme eri mieltä huomennakin. Ne ratkaistaan tarvittaessa äänestämällä. Sen jälkeen pitää pystyä tekemään yhdessä seuraava päätös.
Jos yhdessä asiassa ei löydy yhteistä tietä, kannattaa etsiä toinen, jossa löytyy. Eriävä mielipide kouluverkosta ei saa estää yhteistyötä uusien työpaikkojen saamiseksi. Eikä puoluekirjan väri ratkaise, onko ehdotus hyvä.
Sama koskee valtakunnan politiikkaa. Ääripäistä huutelu lisää äänenvoimakkuutta, mutta ei tuo ratkaisuja. Työtön tarvitsee silti työpaikan, sairas hoitoa ja koululainen apua oppimiseen.
Yhteiskuntamme ei kaipaa lisää meteliä. Se kaipaa enemmän oikeudenmukaisia tekoja ja parempia päätöksiä. Niiden tekeminen vaatii joskus myös sen myöntämistä, että toisella oli hyvä ajatus.
Se voi vähän kirpaista. Mutta siihen ei tiettävästi ole kukaan kuollut.
