Valtion säästö pitää laskea myös kunnissa

Kun valtio vähentää kunnille maksettavaa rahoitusta, valtion budjettiin syntyy säästö. Kunnissa sama päätös tarkoittaa, että koulut, päiväkodit ja muut palvelut on järjestettävä pienemmällä rahoituksella tai rahat on löydettävä muualta.
Siksi jokaisen säästöluvun rinnalla pitää kysyä ja arvioida, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina laajat meno- ja verokartoitukset. Ne tarjoavat vaihtoehtoja seuraavan hallituskauden talouspäätöksiin. Kyse ei ole päätetyistä leikkauksista, eikä kaikkia listattuja toimia voi laskea yhteen.

Kun valtio vähentää kunnille maksettavaa rahoitusta, valtion budjettiin syntyy säästö. Kunnissa sama päätös tarkoittaa, että koulut, päiväkodit ja muut palvelut on järjestettävä pienemmällä rahoituksella tai rahat on löydettävä muualta.
Siksi jokaisen säästöluvun rinnalla pitää kysyä ja arvioida, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina laajat meno- ja verokartoitukset. Ne tarjoavat vaihtoehtoja seuraavan hallituskauden talouspäätöksiin. Kyse ei ole päätetyistä leikkauksista, eikä kaikkia listattuja toimia voi laskea yhteen.

Aineisto on tärkeä. Suomen velkaantumisesta on syytä olla huolissaan, eikä julkisen talouden ongelmia voi kuitata odottamalla parempia aikoja. Menojen käyttöä pitää arvioida ja toimintaa uudistaa. Myös verotusta koskevat vaihtoehdot on käytävä läpi.

Samalla pitää varoa, ettei valtion säästöksi nimetä vain laskua, joka lähetetään jonkun muun maksettavaksi.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajana ajattelen tätä melko käytännöllisesti. Jos valtion rahoitusta vähennetään mutta kunnan tehtävät säilyvät, täällä on päätettävä, mitä tehdään toisin. Voidaanko palvelu järjestää paremmin? Väheneekö tuki koulussa? Nouseeko kunnallisvero tai asiakasmaksu? Kasvaako velka?

Näillä vaihtoehdoilla on hyvin erilaiset seuraukset. VM tunnistaa tämän itsekin. Kuntien rahoituksen vähentäminen vahvistaa koko julkista taloutta vasta, kun kunnat sopeuttavat toimintaansa pienempään rahoitukseen. Pelkkä valtion menon pieneneminen ei siis vielä kerro koko vaikutusta.

Tämä ei vapauta kuntia vastuusta. Kunnissakin pitää uskaltaa muuttaa toimintatapaa, joka ei palvele asukkaita riittävän hyvin. Jokaista nykyistä rakennetta ei tarvitse säilyttää. Mutta ensin pitää tietää, mikä muutos parantaa toimintaa ja mikä vain heikentää palvelua.

Minusta tämä on erityisen tärkeää lasten ja nuorten kohdalla. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa ajoissa annettu tuki voi ratkaista paljon. Jos sitä vähennetään, päätöstä ei voi arvioida vain seuraavan vuoden menojen perusteella. Pitää kysyä myös, mitä lapselle tapahtuu ja tarvitseeko hän myöhemmin enemmän apua.

Toinen minua mietityttävä kohta koskee kasvua.

Menokartoituksessa tarkastellaan myös tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lakisääteisistä lisäyksistä luopumista. Se ei tarkoita kaiken tutkimusrahoituksen poistamista. Se tarkoittaisi kuitenkin muutosta siihen, kuinka ennakoitavasti rahoitusta kasvatetaan.

Olen painottanut sitä, että tutkimuksesta pitää päästä nykyistä paremmin tuotteisiin, tuotantoon ja vientiin. Kaakkois-Suomessa tämä liittyy esimerkiksi Xamkin ja yritysten yhteistyöhön, teollisuuden uudistumiseen ja uusien ratkaisujen kokeilemiseen.

Siksi rahoituksen kasvun perumista pitää arvioida myös yritysten kannalta. Mitä hankkeita toteutuisi vähemmän? Vähenisikö myös yksityinen panostus? Voidaanko sama hyöty saada kohdentamalla rahaa paremmin?

Tutkimukseen käytetty raha ei automaattisesti tuota kasvua. Siksi sen käyttöä pitää arvioida. Mutta jos odotamme tulevan kasvun perustuvan osaamiseen ja uusiin tuotteisiin, niiden rakentamisen edellytyksiä ei pidä heikentää kevyin perustein.

Vastaavasti yritystuista pitää pystyä tunnistamaan ne, jotka eivät saa aikaan tavoiteltua toimintaa. Julkisissa hankinnoissa on parannettava kilpailua ja annettava myös pienemmille yrityksille todellinen mahdollisuus osallistua. Terveydenhuollossa pitää vähentää käytäntöjä, joista potilas ei hyödy, ja helpottaa ammattilaisten työnjakoa turvallisesti.

Näissäkin on tehtävä ero hyvän tavoitteen ja toteutuvan säästön välille. Parempi työnjako voi auttaa hoitamaan jonossa olevia potilaita, vaikka talousarvion menot eivät heti vähenisi. Uusi tietojärjestelmä puolestaan maksaa ennen kuin se mahdollisesti säästää. Nämä asiat pitää kertoa ennen kuin rahaa kirjataan pois.

Sama vaatimus koskee meitä sosialidemokraatteja. Jos vastustamme jotakin säästöä, meidän pitää kertoa, mikä on meidän vaihtoehtomme ja miten se vahvistaa julkista taloutta. Kasvua pitää tavoitella määrätietoisesti, mutta epävarmaa kasvutuottoa ei voi käyttää varmana rahoituksena.

Siksi tarvitaan myös selvä aikataulu vaikutusten arvioinnille. VM on tehnyt toimikohtaisia arvioita, mutta valittavan kokonaisuuden vaikutus on eri asia kuin yksittäisten lukujen summa.

Mitä vielä selvitetään, kuka työn tekee ja milloin tulokset julkaistaan? Keskeisten vaihtoehtojen vaikutusten pitää olla puolueiden ja äänestäjien arvioitavissa ennen vaaleja. Hallitusneuvotteluihin voi jäädä lopullisen yhdistelmän tarkistus. Niiden kiireeseen ei pidä jättää perustietojen hankkimista.

Haluan käydä tätä keskustelua toimi kerrallaan. Mitä kannattaa muuttaa, mistä on pidettävä kiinni ja miten valinnat rahoitetaan? Kotkan ja Kaakkois-Suomen näkökulma kuuluu siihen valmisteluun jo ennen hallitusneuvotteluja.

Velkaantumista on hillittävä. Samalla on pidettävä huolta siitä, että ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut ja yrityksillä on mahdollisuus kasvaa. Kun päätöksiä tehdään, säästöluvun rinnalla pitää näkyä myös se, mitä muutetaan ja kuka lopulta maksaa.