Olen Sami Virtanen, sosiaaliohjaaja, kotkalainen SDP:n kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana olen ollut elokuusta 2019 alkaen. Toimin myös maakuntavaltuuston 1. varapuheenjohtajana, aluevaltuutettuna Kymenlaakson hyvinvointialueella sekä olen SDP:n puoluehallituksen jäsen.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa sain 4572 ääntä ja kansanedustajaksi pääseminen jäi vain 475 äänen päähän. Kotkassa annetuista äänistä sain kaikista ehdokkaista selvästi eniten, yhteen 3625 ääntä. Toiseksi suosituin ehdokas jäi 763 äänen päähän minusta. Viime kertainen tulos antaa siis hyvän pohjan lähteä tavoittelemaan kansanedustajuutta kevään 2027 vaaleissa.

Olenkin pyrkimässä SDP:n ehdokkaaksi myös tulevissa eduskuntavaaleissa. Haluan vaikuttaa entistä laajemmin siihen, mihin suuntaan Suomea rakennetaan. Haluan olla vahvistamassa Kotkan, Kymenlaakson ja laajemmin koko itäisen Suomen asemaa valtakunnallisesti. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että vaikeassa taloustilanteessa tehdään sellaisia ratkaisuja, jotka eivät lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Politiikassa minulle keskeistä ei ole henkilökohtainen näkyvyys, vaan vastuu yhteisistä tavoitteista. Teen työtäni osana joukkuetta, jossa valtuustoryhmä, Kotkan kaupunki, Kymenlaakso ja puolue menevät oman menestyksen edelle. Uskon yhteistyöhön, erilaisten tavoitteiden yhteensovittamiseen ja siihen, että kestäviä päätöksiä tehdään yhdessä, ei hakemalla pikavoittoja tai henkilökohtaisia irtopisteitä.

Kun otan tehtävän vastaan tai asian hoitaakseni, hoidan sen parhaan kykyni mukaan maaliin saakka. Sitoudun valmisteluun, perehdyn asioihin ja kannan vastuuni myös silloin, kun ratkaisut ovat vaikeita. Minulle luottamustehtävä ei ole asema, vaan velvoite tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.

Toimintatapani perustuu siihen, että ratkaisuja haetaan mieluummin keskeltä kuin ääripäistä. Uskon neuvotteluun, asioihin perehtymiseen ja siihen, että vaikeissakin tilanteissa kannattaa pitää pää kylmänä.

Politiikka ei ole minulle vastakkainasettelua tai sosiaalisessa mediassa huutamista, vaan vastuullista päätöksentekoa. En rakenna politiikkaani identiteettien tai leirien varaan. Yhteiskuntaa ei korjata jakamalla ihmiset ryhmiin, vaan etsimällä ratkaisuja, jotka kestävät aikaa ja palvelevat mahdollisimman monia.

Lähdin mukaan politiikkaan jo vuonna 1996 opiskellessani sosiaalialaa. Silloin ymmärsin, että yksittäisten ihmisten auttaminen ei riitä, jos rakenteet eivät toimi. Halusin vaikuttaa niihin päätöksiin, joilla rakennetaan hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta koko yhteiskuntaan.

Samalla tiellä olen edelleen.