Tunne sen taas kertoi, selkäni takana puuhaillaan jotain. Tällä kertaa pari tonttua oli liikkeellä jo heti joulukuun alkupäivinä. SDP haki ehdotuksia vuoden valtuutetuksi. Kim Soares ja Riku Pirinen olivat minut kisaan ilmoittaneet kauniin sana kääntein. Aavistus ”puuhailuista” oli siis olemassa. Demokraatti lehden yhteydenotto eilen tuli eilen kuitenkin suurena yllätyksenä.
Tunne sen taas kertoi, selkäni takana puuhaillaan jotain. Tällä kertaa pari tonttua oli liikkeellä jo heti joulukuun alkupäivinä. SDP haki ehdotuksia vuoden valtuutetuksi. Kim Soares ja Riku Pirinen olivat minut kisaan ilmoittaneet kauniin sana kääntein. Aavistus ”puuhailuista” oli siis olemassa. Demokraatti lehden yhteydenotto eilen tuli eilen kuitenkin suurena yllätyksenä.
Yllätyksenä etenkin sen vuoksi, että toimintani valtuutettuna oli valintaraadin arvioinnissa läpäissyt ”finaalikynnyksen”. Arvostan suuresti finaaliin pääsyä. Muista finalisteista tunnen entuudestaan nimeltä kolme. Nopean ”stalkkauksen” perusteella voin todeta olevani mukana erinomaisen hyvässä joukossa.
Kuten jo sivujeni etusivulla totean, ymmärsin opiskellessani, ettei hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämiseksi riitä se mitä valmistuttuani työkseni teen. Ei riitä, että autan ja tuen asiakkaitani yksilöinä, vaan minun on sosiaalialan ammattilaisena pyrittävä vaikuttamaan koko yhteiskuntamme kehittymiseen. Sen vuoksi lähdin vuonna 1996 mukaan politiikkaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Harvassa ovat ne päivät, jolloin olisin valintaa katunut.
Poliittisena päättäjänä minua on ohjannut kolme arvoa. Oikeidenmukaisuus, solidaarisuus ja tasa-arvo. Näiden pohjalle on ollut hyvä rakentaa omaa poliittista toimintaa reilun 22 vuoden ajan.
Minulla on ollut aina keskeisenä ajatuksena se, ettei kannata jäädä riitelemään siitä mistä olemme eri mieltä. Tulevaisuus tehdään löytämällä ratkaisut joista voimme olla yhtä mieltä. Tämä muuten pätee myös hyvin pitkältä arjessa politiikan ulkopuolellakin. Toinen tärkeä ajatus mitä olen pyrkinyt noudattamaan, on kunnioittaa toisen mielipidettä niissäkin tilanteissa, joissa olen jonkun kanssa eri mieltä.
Poliittisena toimijana olen kaiketi kuvattavissa rauhalliseksi diplomaatiksi. Kansan villitsijää minusta ei taida saada vaikka veistettäisiin uudelleen. Saankin aika ajoin palautetta, että minun pitäisi olla räväkämpi. Ei kuulemma haittaa vaikka välillä rapatessa vähän roiskuisi. Taidan kuitenkin jatkaa hyväksi havaitulla sisäsiistillä linjalla. Luottaen omiin vahvuuksiini yhdistää erilaisia mielipiteitä yhteisiksi tavoitteiksi ja toimiksi.
Onnea ja menestystä kaikille finalisteille!
