Verkkoliittymän jonosääntö kuulostaa tekniseltä yksityiskohdalta. Todellisuudessa sillä voidaan vaikuttaa siihen, minne Suomen seuraavat miljardiluokan investoinnit ja työpaikat syntyvät.
Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee sähkömarkkinalain muutosta, joka antaisi verkkoyhtiöille nykyistä selvemmän mahdollisuuden asettaa liittymispyyntöjä tärkeysjärjestykseen silloin, kun kapasiteetti ei riitä kaikille. Tarve on todellinen. Fingridin mukaan datakeskushankkeilla oli elokuun puolivälissä liittymissopimuksia lähes viiden gigawatin edestä. Kaikki varauksen tehneet hankkeet eivät kuitenkaan välttämättä toteudu täydessä laajuudessaan.
Verkkoliittymän jonosääntö kuulostaa tekniseltä yksityiskohdalta. Todellisuudessa sillä voidaan vaikuttaa siihen, minne Suomen seuraavat miljardiluokan investoinnit ja työpaikat syntyvät.
Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee sähkömarkkinalain muutosta, joka antaisi verkkoyhtiöille nykyistä selvemmän mahdollisuuden asettaa liittymispyyntöjä tärkeysjärjestykseen silloin, kun kapasiteetti ei riitä kaikille. Tarve on todellinen. Fingridin mukaan datakeskushankkeilla oli elokuun puolivälissä liittymissopimuksia lähes viiden gigawatin edestä. Kaikki varauksen tehneet hankkeet eivät kuitenkaan välttämättä toteudu täydessä laajuudessaan.
Siksi pelkkä jonoon tulojärjestys ei ole aina järkevin ratkaisu. Pitkälle valmisteltu, luvitettu ja rahoitukseltaan uskottava investointi ei saa jäädä vuosiksi odottamaan sellaisen hankkeen taakse, joka elää lähinnä paperilla.
Ratkaisevaa on se, millä perusteilla uusi järjestys muodostetaan.
Ministeriö haluaa kannustaa suurta sähkönkulutusta lähemmäs sähköntuotantoa. Tavoite kuulostaa sähköjärjestelmän kannalta järkevältä. Liian suoraviivaisesti toteutettuna siitä voi kuitenkin tulla aluepoliittinen automaatti, joka ohjaa investointeja pois eteläisestä ja itäisestä Suomesta.
Nykyinen sähköntuotannon kartta ei ole syntynyt tyhjiössä. Itäisessä Suomessa tuulivoiman rakentamista ovat rajoittaneet puolustusvoimien tutkavalvonnan tarpeet. Hallitus totesi vielä huhtikuussa, ettei esillä ollutta kompensaatioaluetta voida tällä hetkellä toteuttaa. Olisi kohtuutonta, jos valtio ensin rajoittaa uuden sähköntuotannon rakentamista ja sen jälkeen käyttäisi vähäistä tuotantoa perusteena ohjata sähköä tarvitsevat investoinnit muualle.
Tätä ei pidä myöskään kärjistää pidemmälle kuin valmistelusta tällä hetkellä tiedetään. Lakiluonnosta tai yksityiskohtaisia kriteerejä ei ole julkaistu. Fingrid on lisäksi arvioinut, että Itä-Suomen verkossa on hyvin tilaa uusille tuotanto- ja kulutushankkeille. Kyse ei siis ole väistämättömästä idän tappiosta, vaan riskistä, joka on estettävä nyt, kun sääntöihin voi vielä vaikuttaa.
Kotkassa suunnitteilla oleva Arctic Sisun e-metaanilaitos näyttää, miksi asia on tärkeä. Noin 900 miljoonan euron hankkeessa uusiutuvalla sähköllä tuotettu vety yhdistettäisiin Kotkamillsin savukaasuista erotettavaan bioperäiseen hiilidioksidiin. Hanke hyödyntäisi olemassa olevaa teollista ympäristöä, tuottaisi uusiutuvaa polttoainetta ja loisi arviolta noin 90 pysyvää työpaikkaa. Sen ympäristövaikutusten arviointi ja 400 kilovoltin sähkönsiirtoyhteyden suunnittelu ovat jo pitkällä.
Tällainen hanke ei ole pelkkä suuri sähkönkuluttaja. Se on teollinen kokonaisuus, jossa sähkö, vety, hiilidioksidi, lämpö ja olemassa oleva infrastruktuuri liittyvät toisiinsa. Jos liittymiä arvioidaan vain kulutetun sähkötehon ja lähimmän tuotantopaikan perusteella, olennaiset hyödyt jäävät näkemättä.
Järkevä priorisointi lähtisi hankkeen toteutuskypsyydestä ja koko sähköjärjestelmälle syntyvästä hyödystä. Etua voisivat tuoda esimerkiksi joustava kulutus, vaiheittainen liittyminen, hukkalämmön hyödyntäminen, teollinen kiertotalous sekä hankkeen oma osallistuminen uuden tuotannon tai säätökyvyn lisäämiseen.
Myös kansantaloudelliset vaikutukset on tunnistettava. Kotkan työttömyysaste oli heinäkuussa 16,5 prosenttia. Kun työvoimaa on valmiina ja itärajan sulkeutuminen on heikentänyt alueen taloutta, uudella teollisella työpaikalla on täällä suurempi vaikutus kuin alueella, jossa työvoimasta on jo pulaa. Tällä en tarkoita, että verkkoyhtiö ryhtyisi työvoimaviranomaiseksi. Se tarkoittaa, että hallituksen on arvioitava lain alueelliset vaikutukset ennen kriteerien hyväksymistä.
Tarvitsemme siis selkeät pelisäännöt. Pitkälle valmistelluille hankkeille on turvattava kohtuullinen asema. Kriteerien ja päätösten perusteiden on oltava avoimia. Sääntöjen on oltava samat koko maassa, ja ratkaisuista pitää voida valittaa.
Ennen kaikkea priorisointi ei saa muuttua keinoksi lykätä sähköverkon rakentamista. Fingrid suunnittelee 5,2 miljardin euron kantaverkkoinvestointeja vuoteen 2035 mennessä. Niitä on vietävä eteenpäin siellä, missä konkreettiset teolliset hankkeet ovat etenemässä. Verkon tehtävä on mahdollistaa Suomen uudistuminen, ei piirtää teollisuuden karttaa pysyvästi nykyisen sähköntuotannon ympärille.
Suomi tarvitsee lisää puhdasta sähköä, vahvemman verkon ja parempaa kykyä valita toteuttamiskelpoiset hankkeet paperihankkeiden edelle. Samalla on pidettävä kiinni yhdestä periaatteesta: valtion ratkaisut eivät saa kasata samoille alueille ensin haittoja ja sen jälkeen uusia esteitä.
