Kallis tankkaus syö myös Suomen kasvua

Kun työmatka on ajettava, se on ajettava. Silloin säästö haetaan jostakin muualta. Vaateostoksesta, ravintolakäynnistä, lapsen harrastuksesta tai kodin pienestä remontista.

Siksi bensan hinnasta puhuttaessa pitäisi katsoa myös bensapumpun ulkopuolelle. Kallistuva tankkaus tuntuu välittömästi perheen taloudessa, mutta vähitellen myös paikallisen yrittäjän kassassa. Suomen kasvua on vaikea vahvistaa, jos ihmisten rahat kuluvat yhä tarkemmin välttämättömiin menoihin.

Tilastokeskuksen mukaan diesel oli elokuussa lähes 40 prosenttia ja 95-bensiini lähes 24 prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin. Nämä ovat isoja muutoksia tavalliseen arkeen.

Kun työmatka on ajettava, se on ajettava. Silloin säästö haetaan jostakin muualta. Vaateostoksesta, ravintolakäynnistä, lapsen harrastuksesta tai kodin pienestä remontista.

Siksi bensan hinnasta puhuttaessa pitäisi katsoa myös bensapumpun ulkopuolelle. Kallistuva tankkaus tuntuu välittömästi perheen taloudessa, mutta vähitellen myös paikallisen yrittäjän kassassa. Suomen kasvua on vaikea vahvistaa, jos ihmisten rahat kuluvat yhä tarkemmin välttämättömiin menoihin.

Tilastokeskuksen mukaan diesel oli elokuussa lähes 40 prosenttia ja 95-bensiini lähes 24 prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin. Nämä ovat isoja muutoksia tavalliseen arkeen.

Mittakaavaa voi hahmottaa yksinkertaisella esimerkillä. Jos perheen autoihin kuluu yhteensä kaksisataa litraa polttoainetta kuukaudessa, 30 sentin hinnannousu vie 60 euroa kuukaudessa ja 720 euroa vuodessa. Pitkiä työmatkoja kahdella autolla ajavassa perheessä lasku voi olla tätäkin suurempi. Kyse on laskuesimerkistä, mutta sen seuraukset ovat konkreettisia, jostakin muusta on tingittävä.

Kaikki polttoaineeseen käytetty raha ei tietenkään katoa Suomesta. Hintaan sisältyy veroja ja kotimaista työtä. Perheen käyttövara ei silti lisäänny sillä, että samaan työmatkaan kuluu enemmän rahaa. Suomen Pankkikin on arvioinut energian kallistumisen jarruttavan talouskasvua.

Kuljetusyrityksissä tilanne on vielä välittömämpi. SKALin syyskuussa julkaisemaan kuljetusbarometriin vastasi 540 kuljetusyrittäjää. Kuljetusmäärien odotukset paranivat, mutta kannattavuusodotukset heikkenivät. Työtä voi siis olla enemmän, vaikka siitä jää yrittäjälle vähemmän käteen.

Kaakkois-Suomessa tämä yhteys on helppo ymmärtää. Satamien, teollisuuden ja kaupan toiminta tarvitsee kuljetuksia. Jos diesel kallistuu eikä kustannusta saada sopimusten mukaisesti siirrettyä hintoihin, yrittäjän liikkumavara kapenee. Jos kustannus siirtyy eteenpäin, sen maksaa lopulta myös tavallinen kuluttaja.

Viime viikon keskustelussa hallituspuolueet tarjosivat erilaisia vastauksia. RKP esitti polttoaineiden arvonlisäveron väliaikaista alentamista, ja hallituksessa neuvoteltiin jakeluvelvoitteen keventämisestä. Ylen haastattelussa muistutettiin kuitenkin, ettei jakeluvelvoitteen muutos välttämättä välity hintoihin nopeasti. Ratkaisun otsikko ei vielä kerro, milloin apu näkyy tilillä tai pumpulla.

SDP:n Antti Lindtman esitti työmatkavähennyksen korottamista ensi vuodelle. Timo Harakka ja Matias Mäkynen puolestaan nostivat esiin tulojen ja asuinalueen perusteella kohdennettavan energiatuen. Minusta tätä suuntaa kannattaa viedä eteenpäin. Apua niille, joiden toimeentuloon välttämättömän liikkumisen kallistuminen osuu kovimmin.

Pelkkä ensi vuoden verovähennys ei kuitenkaan ratkaise tämän syksyn maksuvaikeuksia. Tarvitaan arvio siitä, miten määräaikainen apu voidaan toteuttaa riittävän nopeasti. Samalla on kerrottava avoimesti tuen hinta, rahoitus ja päättymisajankohta. Kohdentaminenkaan ei onnistu pelkällä hyvällä tarkoituksella.

Kuljetusyritysten osalta on arvioitava kohdennettua, määräaikaista helpotusta ja ammattidieselin toteutuksen aikataulua. Myös kuljetussopimusten kustannusehtojen pitää toimia. Julkisena tilaajana emme voi puhua elinvoimasta ja samaan aikaan ummistaa silmiämme siltä, millä edellytyksillä kuljetukset hoidetaan.

Perussuomalaisten puheissa on tässä keskustelussa aiheellinen tilinteon paikka. Vuoden 2023 vaalien alla puolueen omassa lehdessä Riikka Purra sanoi: ”Pelkästään veroalella ja jakeluvelvoitteen poistolla voidaan polttoainehintoja laskea kymmeniä senttejä litralta.” Perään hän arvioi, ettei halua vain tunnu olevan.

Nyt valtiovarainministerinä Purra korostaa maailmantilannetta ja valtiontalouden rajallista liikkumavaraa. Molemmat ovat todellisia asioita. Niitä oli kuitenkin olemassa myös silloin, kun vastuussa oli toinen hallitus.

Reiluuden vuoksi on sanottava, että tämä hallitus on alentanut polttoaineveroa. Koko hinnannousua ei voi panna sen syyksi. Mutta samalla mittapuulla on arvioitava myös aikaisempaa hallitusta. Autoilijan ahdingosta ei voi oppositiossa tehdä yksinkertaista kysymystä poliittisesta tahdosta ja hallituksessa selittää sitä vain ulkoisilla oloilla.

Myös hallituksen esittämissä hintalaskelmissa on kerrottava, verrataanko hintaa hallituskauden alkuun vai aiemmin säädettyyn tulevaan kehitykseen. Ne ovat eri vertailuja.

Ympäristöä ei pidä unohtaa kriisinkään keskellä. Jakeluvelvoitteen keventämiseen liittyy päästöhaitta, joka pitää ottaa päätöksissä huomioon. Pidemmällä aikavälillä öljyriippuvuuden vähentäminen suojaa meitä myös uusilta hintakriiseiltä.

Jakeluvelvoitteessa on kyse myös investoinneista ja kotimaisesta työstä. Suomeen rakennetaan ja suunnitellaan biokaasulaitoksia, joissa maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirroista tehdään liikenteen polttoainetta. Jos tuleva kysyntä muuttuu poliittisten päätösten mukana vaikeasti ennakoitavaksi, uusien hankkeiden rahoitus ja toteutuminen voivat vaikeutua. Samalla voi hidastua mahdollisuus korvata tuontienergiaa kotimaisella tuotannolla. Siksi mahdollisen kevennyksen rinnalla pitää arvioida myös sen vaikutukset investointeihin ja huoltovarmuuteen.

Öljyriippuvuuden vähentäminen edellyttää toimivia vaihtoehtoja. Latausmahdollisuuksia, käyttökelpoista joukkoliikennettä sekä yrityksille mahdollisuuksia investoida vähäpäästöiseen kalustoon. Kaikki eivät pysty vaihtamaan autoa nyt. Siksi siirtymän kustannuksia ei voi jättää niiden kannettavaksi, joilla on vähiten valinnanvaraa.

Haluan, että työssäkäynti kannattaa, kuljetusyrittäjälle jää työstä toimeentulo ja perheille rahaa myös muuhun elämään. Se tukee samalla kotimaisia yrityksiä ja niiden mahdollisuuksia palkata ihmisiä. Näistä vaikutuksista hallituksen on tehtävä päätöksensä ja kannettava vastuunsa.