Kotka teki lähes nollatuloksen. Se on hyvä uutinen. Mutta tarkemmin katsottuna kuva onhivenen toisenlainen. Kuntatalous ei ole kestävällä pohjalla. Valtio siirtää vastuuta kunnille ilman, että rahoitus seuraa mukana.
Kotka teki lähes nollatuloksen. Se on hyvä uutinen. Mutta tarkemmin katsottuna kuva onhivenen toisenlainen. Kuntatalous ei ole kestävällä pohjalla. Valtio siirtää vastuuta kunnille ilman, että rahoitus seuraa mukana.
Kotkan tilinpäätös vuodelta 2025 on kokonaisuutena odotettua parempi. Vielä viime syksynä puhuttiin useiden miljoonien alijäämästä, nyt tulos jäi noin 860 000 euroa miinukselle, käytännössä lähes nollatasolle.
Tätä voi pitää torjuntavoittona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asiat olisivat kunnossa. Se kertoo pikemminkin siitä, että tilanne on saatu pidettyä kasassa.
Parempi tulos syntyi arjessa tehdyillä päätöksillä. Henkilöstö on venynyt, vastuualueet ovat kiristäneet toimintaansa, ja palveluita on pyritty turvaamaan vaikeassa tilanteessa. Tämä ei ole sattumaa, eikä tämä ole loputtomasti toistettavissa.
Talous ei ole irrallinen kysymys. Se näkyy suoraan ihmisten arjessa, kouluissa, päiväkodeissa, palveluissa ja kaupungin elinvoimassa.
Samaan aikaan katse on pakko kääntää tulevaan. Kaupungilla on edessä mittavia investointitarpeita, eikä niitä voida kattaa pelkästään tulorahoituksella. Tämä tarkoittaa velkaantumisen kasvua ja sitä, että jokainen päätös painaa aiempaa enemmän.
Merellä ei ratkaise se, miltä sää näyttää satamassa, vaan se, miten alus kestää avomerellä. Sama pätee talouteen. Yksittäinen hyvä vuosi ei vielä kerro kestävyydestä.
Velkaa joudutaan ottamaan, eikä sitä pidä pelätä. Mutta sillä on merkitystä, mihin velkaa käytetään, rakennetaanko tulevaisuutta vai paikataanko rakenteellisia ongelmia.
Kysymys ei kuitenkaan ole vain Kotkasta.
Nykyinen hallitus on epäonnistunut kuntien rahoituksen korjaamisessa. Valtionosuusjärjestelmän uudistus kaatui, ja Kotkan kohdalla tämä tarkoittaa arviolta noin 8 miljoonan euron vuosittaista menetystä. Se ei ole pieni yksityiskohta, vaan suora vaikutus kaupungin mahdollisuuksiin investoida ja turvata palvelut.
Samaan aikaan kunnille on siirretty lisää vastuuta, erityisesti työllisyydestä, mutta rahoitus ei ole seurannut mukana. Kunnista on tullut maksajia asioissa, joihin ne eivät voi itse vaikuttaa.
Kunnilta vaaditaan enemmän, mutta niille annetaan vähemmän. Tämä ei ole kestävää talouspolitiikkaa. Tämä on vastuun siirtämistä.
Kotkassa olemme pitkään tasapainottaneet taloutta niin sanotulla juustohöylällä. Nyt olemme tilanteessa, jossa se tie on kuljettu loppuun. Edessä ovat rakenteelliset ratkaisut, palveluverkkoon, investointeihin ja toimintatapoihin liittyvät päätökset. Ne eivät ole helppoja, mutta ne on tehtävä.
Tilinpäätös antaa hetkeksi hengähdystauon. Se ei kuitenkaan muuta suuntaa.
Suunta muuttuu vasta silloin, kun kuntien rahoitus ja vastuut ovat tasapainossa, ja kun päätöksissä katsotaan seuraavaa vaalikautta pidemmälle.
Siksi jokainen euro, jonka käytämme tai lainaamme, on pystyttävä perustelemaan kotkalaisten arjen, elinvoiman ja tulevaisuuden näkökulmasta.
